Omistajuus – Pääomahuolto

Jokainen yritys tarvitsee pääomaa. Sitä tarvitaan, koska kaikkia menoja ei voi rahoittaa suoraan tuloilla. Esimerkiksi kun osuuskunnalle ostetaan työkalu, se on yleensä maksettava heti, vaikka työkalun avulla saatavat tulot tulevat myöhemmin, joskus pitkänkin ajan kuluessa. Pääoma voi olla jäsenten maksamia osuusmaksuja tai ylijäämiä (voittoja), jotka omistajat ovat jättäneet nostamatta yrityksestä.

Jäsenet/omistajat eivät odota saavansa omaa pääomaa takaisin omistuksensa aikana tai eivät ollenkaan. Oma pääoma on alttiina riskeille ja jäsenet/omistajat hyväksyvät sen, etteivät huonosti käydessä saa sijoitustaan kokonaan tai osittainkaan takaisin. Tästä syystä omalle pääomalle maksetaan tuottoa (korkoa tai osinkoa), mikäli yrityksen toiminta tuottaa ylijäämää (voittoa) ja jäsenet/omistajat niin päättävät.

Vieras pääoma on sellaista, joka oletusarvoisesti aina maksetaan takaisin ja sille maksetaan ennalta sovittua korkoa. Vieras pääoma voi olla lyhytaikaista, kuten ostolaskuissa, joiden maksuaika on vaikka kuukausi, tai pitkäaikaista, joka on maksettava vuoden tai pidemmän ajan kuluessa, kuten pankkilaina, jonka maksuaika on viisi vuotta.

Yrityksen talouden kannalta on luonnollisesti edullisempaa mitä enemmän on omaa pääomaa ja vähemmän vierasta pääomaa. Osuuskunnassa pääomahuolto on riippuvainen siitä, miten paljon jäsenet ovat valmiita sijoittamaan toimintaan .

Osuuskuntien ongelmana pidetään usein pääomahuoltoa, sillä osuuskunnan osuuspääoma ei ole määrätty, vaan se vaihtelee jäsenmäärän ja jäsenten sijoitusten mukaan. Työosuuskunnissa ongelmana oli varsinkin 1990-luvun laman aikana osuusmaksun pienuus ja siten pääoman niukkuus. Mikäli osuuskunta ja sen jäsenet myöhemmin menestyivät, osuuskuntien osuuspääomia ei välttämättä korotettu. Kertyneitä ylijäämiäkin voitiin huolettomasti jakaa omistajille pohtimatta tarkasti pääomarakenteen merkitystä.

Omistajuuden tunnetta vahvistaa osuuskuntaan sijoitetun pääoman määrä. Summa, joka perustettaessa tuntui suurelta saattaa myöhemmin, kun osuuskunnan avulla on vaurastuttu, tuntua pikkurahalta. Jos jäsenen pääomasijoitus vastaa kooltaan esim. keskimääräistä ravintolailtaan tai muuhun huvitukseen huoletta käytettävää summaa, omistajuuden tunne voi olla heikko eikä se sitouta jäseniä yrityksen jatkuvuuteen ja kehittämiseen.

Korko pääomalle

Osuuskunnan pitää aktiivisesti pyrkiä vahvistamaan omistajuuden tunnetta. Tunteen ylläpitämiseksi pitää päättää millaista korkoa omalla pääomalle maksetaan. Jos korkoa ei makseta tai se on pieni, on vaarana, että omistuksen tunnesidos heikkenee eikä osuuskuntaa enää koeta omaksi yritykseksi. Koron maksaminen voidaan kokea epäoikeudenmukaiseksi, jos kaikki jäsenet eivät osallistu liikevaihdon kerryttämiseen suunnilleen samalla panoksella. Korkoahan maksetaan jokaiselle jäsenelle yhtä lailla.

Koron maksaminen voidaan kokea negatiiviseksi seikaksi osuuskunnan kannalta, lähteehän siinä kassasta rahaa, joten koron ja maksuvalmiuden säilyttämisen suhdetta kannattaa pohtia. Korko on usein kuitenkin suhteellisen pieni erä. Jos rahan siirtäminen osuuskunnan kassan ulkopuolella nähdään maksuvalmiutta liikaa heikentävänä tekijänä, kannattaa harkita muita ylijäämän jakokeinoja.

Rahastoanti

Osuuspääoman korottaminen rahastoantina on yksi mahdollisuus. Siinä ylijäämiä siirretään osuuspääomaan, jolloin jäsenet saavat jo omistamiensa osuuksien lisäksi päätetyn määrän lisää osuuksia. Näin osuuskunnan kassasta ei poistu rahaa ja jäsenet ovat tyytyväisiä. Tässä rahastoannissa on sama ongelma kuin korossakin, sitä saa jokainen jäsen riippumatta panoksestaan ylijäämän kerryttämiseen.

Omistajuuden näkökulmasta pitää huolella pohtia millä tavalla varmistetaan, että osuuskunnalla on käytettävissään oman pääoman ehtoista rahaa. On samalla pohdittava, mikä on toiminnan turvaamiseksi ihanteellinen oman ja vieraan pääoman suhde.

Kekepalkki2013F
ATAKUNNAN OSUUSTOIMINNAN KEHITTÄMISKESKUS

Satakunnan Osuustoiminnan Kehittämiskeskus, Sataosaajat Osuuskunta, Teljänkatu 8 A2, 28130 Pori. Puh. (02) 633 5095.